Tule rakkaus ihmisrintaan

Välillä iskee suunnaton joulufiilis, vaikka lumihiutaleet eivät olekaan vielä päiviämme piristäneet ja aurinko heittelee vielä säteitään ulkona. Joulussa on varmaan parasta se odotus. Lämmin, läikehtivä rakkauden tunne.

Viime päivien pimenevinä marraskuisina iltoina on joutunut siristelemään silmiä enemmän nähdäkseen tuon tunteen liekehtivän ympärillämme. 

Pariisin hirmuteot, ranskalaisvaihtarien surulliset silmät. Tekisi mieli halata, muttei uskalla.

Hiljainen kämppä, jossa nauru ei helähtele enään saman lailla kuin edellisten kuukausien aikana. Kaksi ihmistä, joiden välillä leijailee vihaa ja katkeruutta. Oma riittämättömyyden tunne, kun haluaa säilyä ystävinä molemmille, muttei aina onnistu olemaan muuta kuin riitakapula. Oma ymmärtämättömyys. Voittaako vihalla ikinä mitään tässä maailmassa?

"Kun kaksi ihmistä ovat vihaisia toisilleen, heidän sydämensä loittonevat toisistaan. Pystyäkseen tavoittamaan tämän pitkän etäisyyden heidän on huudettava. Mitä vihaisempia he ovat, sitä kovemmin he joutuvat huutamaan. 

Mitä tapahtuu, kun kaksi ihmistä rakastuu? He eivät huuda toisilleen, vaan puhuvat hiljaa, koska heidän sydämensä on hyvin lähellä toisiaan. Niiden välinen etäisyys on joko olematon tai hyvin pieni."

<3 Ehkä jouluna sitten. Kaikkien sydän tulee lempeäksi ja rakkaudesta palavaksi.