Hetkiä viikon varrelta

day 1 Maanantaiaamuna väsyttää - varsinki kun ikää on huimat 22 vuotta. Vaikka synttäribileet on jo pidetty viikonloppuna, ihanien ihmisten onnentoivotukset saa virnistelemään leveästi, onnellisena kaikesta tuosta onnen määrästä. Tuntuu, että on ihan lellipentu. 

Ja oh my goodness, kun nämä tytöt kuulevat, että tänään on mun synttärit! Mckhayla ja Faith ovat melkeinpä enemmän innoissaan kuin minä ja haluavat ehdottomasti viedä mut jonnekin herkuttelemaan. Sovimme treffit Steepworldin (kiipeilykeskus, jossa käydään maanantaisin boulderoimassa) jälkeen - ice creamiä luvassa! Epäonneksemme kuuluisa jätskipaikka ei ole enää auki, mut DQ on ei petä meitä herkuillaan. Nam!

Sitten mulle ojennetaan kaksi, söpöä pientä pakettia, joista kuoriutuu esiin rannekello ja sormus. Täällähän hemmotellaan ihan pilalle... You guys are so awesome!!!

Ja jätskin jälkeen parkettien partaveitsi pakotetaan tanssimaan - swinggggggggggggggggg! Repeilen edelleen tälle kuvalle, ja naurua riitti myös parketilla. Spencer pyöritti semmosen birthdaytanssin, että ilma vaan suhisi korvissa ja kieli keskellä suuta yritin keskittyä pysymään pyörityksessä mukana. :D #maailmanparastanssija#nomoreplease#mutkerrankossitäollaan22v#

day 2 Tiistaina on ensimmäisen (kunnon) esseen palautuspäivä. Hikipisaroita on vuodatettu ja laukattu Writing centerissä hakemassa jelppiä ja RESSATTU. Saa nähdä minkälaista palautetta sieltä sitten tulee, mutta parhaani olen yrittänyt ja suosiolla luovun jo Alexander Supertrampin elämän kiemuroiden pohtimisesta. Hieman myös ihmettelen, miten vanhanaikaisella mallilla täällä  jenkit opiskelevat äidinkieltään: proffa paukauttaa kirjalistan nenän eteen ja jokaisesta proffan valitsemasta kirjasta kirjoitetaan essee. Ei valinnanmahdollisuuksia kirjan suhteen, ja lukeminen rajoittuu romaaneihin - lienevät ainoita genrejä täällä päin maailmaa. Mutta hyvä kirja oli - suosittelen erityisesti seikkaileville sieluille ja eräjormille!

day 3 Räpyttelen unisia silmiä ja tallustan keskiviikkoaamuna kohti Student Centeriä, jossa ruokala sijaitsee. Syksyn kauneus saa hymyilemään - samoin ajatus kahvimukista ja marjoilla kuorrutetusta kaurapuurosta. Ruskan värjäämät lehdet rapisevat kenkien alla ja elämä tuntuu jotenkin niin tasapainoiselta. On hyvä olla juuri tässä. 

day 4 Torstai-iltapäivänä vedän lenkkarit jalkaan, arskat päähän ja juomapullovyön vyötärölle. Jonkin aikaa juostuani tajuan miten läkähdyttävän kuuma päivä itse asiassa onkaan - 30 astetta lämmintä! Pentti hyppää kylään ja tuo tuliaiseksi hikivirtoja - vesipullot tyhjenevät nopeammin kuin arvaankaan. 

Rämisevä ääni saa hätkähtämään ja seuraavaksi selkäni takaa kurvaa esiin harmaalettinen jenkkiukko muinaisjäänteisellä polkypyörllään ja huutaa " YOU CAN DO IT!!!". Hihitellen jatkan matkaa, uutta buustia tossuissani. 

Torstaina kolmas kerta toden sanoo. Nimittäin tämä on komas kerta, kun juhlitaan vanhenemistani. Kämppikset ovat järjestäneet yllärin nimeltä Scavenger Hunting, joten unttijuntti pääsee leikkimään salapoliisia ja etsimään synttärilahjansa. 

Vihjeiden avulla löydän suklaalevyn banaaninipun alta.

... ja suklaapähkinöitä mikrosta... sekä jäätelöpaketin pakasteesta...

 ...ja viimeisenä valtaisan kokoisen kaffikupin viltin kätköstä.

My roomies are the best ever!!! <3

day 5 & 6 Kalliokiipeilykurssi huipentuu kiipeilyreissulle Wyomingiin. Lauantaina taitomme testataan käytännön kokeella, joka tarkoittaa seuraavaa: 

• kaverin varmistamista ja oikeiden repliikkien käyttämistä tilanteessa 

"On belay?" "Belay on!"

"Climbing!" "Climb on!"

"Tension!" "Thank you!"

"Lower me!" "Thank you!"

"Off belay?" "Belay off!"

• kiipeämistä ylös kallioseinämää, jonka päällä kurssin vetäjä odottelee
• solmujen hallitsemista, waterknot, doublefishermanknot etc. 
• laskeutumista takaisin alas köyden ja itsetehtyjen solmujen ja jarruviritelmän varassa

Fiilis on mahtava, hykerryttävä. Omaa vuoroani kallion päällä odotellessani, ihmettelen, miten olen tänne päätynyt. Mielettömät maisemat hivelee silmiä ja pieni jännitys väreilee vatsanpohjassa. "You were the fastest one, good job", kurssin vetäjä kehuu ja minä toki myhäilen tyytyväisenä. 

Kurssitoverit ovat olleet myös mahtavia. Se vaan aina pitää paikkansa, että luonto saa meidät jotenkin nöyrtymään, haukkomaan henkeä ihastuksesta, jakamaan iloa muiden kanssa, nauramaan kaksi kertaa enemmän, tuntemaan ittensä nälkäiseksi ja väsyneeksi. Mutta onnelliseksi. 

Jalat verillä ja mustelmilla aloitamme matkan kotia päin. Kiitollisena kaikesta ja kaikista. 

Synttäripartyt, Sinfonia, biking trip ja paluu arkeen

 You aren't getting older, you are getting better!

20 + 22 = 42 

"Music expresses that which cannot be put into words and that which cannot remain silent" 

(Victor Hugo)

”Vahvuutta ei ole se,  ettei koskaan putoa,

että aina tietää ja osaa kaiken.

Vahvuutta ei ole se,  että aina jaksaa iloita, että aina lentää korkeimmalle ja kovimmin.

Vahvuutta on se, että ottaa elämän sellaisena se kun on ja hyväksyy sen käänteet.

Vahvuutta on se, että nousee pohjalta aina vain uudelleen.

Vahvuutta on se, että jaksaa uskoa silloinkin, kun usko huomiseen on heikoimmillaan.

Vahvuutta on se, että näkee valon pimeydessä ja pyrkii sitä kohti.”

 Käytiin Wyomingin puolella mutka, ja sitten kiidettiin alas vuoristotietä pyörillä. Mikä vauhti, mitkä maailmaonmaailmankaunein maisemat - kunnes pikkuempan fillarista kumi puhkesi.

 Beartooth Pass, I wanna move here...

Red Lodge ja karkkikauppa, josta löytyi melkeinsalmiakinmakuisia nallekarkkeja

  ja paluu arkeen. Plaah. 

 ...

Kämppäelämää ja campuskulttuuria

Teretulemasta vaan pieneen, mutta yllätävän viihtyisään kotikoloomme! <3

Address: Rocky Mountain College

1511 Poly Drive

Billings, Montana 59102

USA

 My best friend Cassie! 

Daijah! Kuplivasta naurusta tietää, milloin tämä nainen on kämpällä! 

 Valmiina lankuttamaan naiset? Tänään ois 2 min.. 

 Go girls go! We can do it! 

 Ja katsaus olohuoneeseemme. Täällä riittää vierahita. Tästä tulikin mieleen, että voisin vähän analysoida kampuskulttuuria ja opiskelijoita omaksi ja teidän iloksenne.. ;)

• + ihmiset on supersosiaalisia ja ystävällisiä - yksin ei voi millään jäädä, vaikka tuntiski kielen takia joskus ulkopuolisuutta. Oikeestaan melkein kaikki tekeminen onkin mukavampaa yhdessä, vai mitä?
  - kaikella rakkaudella, mutta jenkit eivät millään pääse ykkössijalle kuuntelemistaidoilla (if you asked me something, so you'd better to listen to me ...)
• + aktiviteetteja riittää esim. peli-iltoja, tänään oli mm. rullaluistelua, tanssia, pallopelejä, kiipeilyreissuja, maastopyöräilyä, viikonloppuretkiä..
  -viikonloppuisin krapulaiset opiskelijat ovat aamulla superhitaita tai jopa saamattomia lähtemään yhtään mihinkään 
• + pieni yliopisto tuo kotoisan tunteen ja paljon tuttuja kasvoja
  -pieni yliopisto tarkoittaa myös sitä, että kaikki on jaettavissa - etenkin sänkykaverit ja toverit, mitä useamman kaa, sitä kotoisampi fiilis
• + tsemppauskulttuuri on ihan mieletön täällä, people believe in you
  - kielen opiskelun kannalta buu, mitään virheitä ei kukaan ikinä korjaa, vaikka puhuisit siansaksaa
• + kämppisten kanssa on hyvät välit ja erittäin hauskaa yhdessä
  - yöllä ei missä tahansa kuteissa voi vessareissuja suorittaa, kun ei tiiä kehen mieheen törmää matkalla (korvatulpat on kekseliäs keksintö) ja joinakin öinä nukkumisesta ei kannate haaveilla kun volyymit hipoo pilviä aina neljään asti aamuyöllä
• + campusalueella ei tarvi  mörköjä pelätä öisinkään
  - "dry" campus on aikamoinen klisee, juomingit ja huumeet liikkuu piireissä kuin piireissä

Empan valtakunta. Haiseva, mutta riittävän ihana. Pyykin ripustamisessa täytyy käyttää kekseliäisyyttä ja sänkyyn kipuaminen vaatii hieman lihasvoimaa. Ikkunasta avautuu näkymä suoraan jalkapallokentälle.

Ja sieltä seuraava kyläilijä saapuukin! 

Weekend adventures part 3

Anteeksi viikonloppupainotteisuus, mutta rakastan viikonloppuja.  ;)

Kohti uusia seikkailuja matkamme käy !

 "So READY" huusivat tiput ja kipusivat veneseen.

James-merenneito päätti pulahtaa jo kirkkaaseen vuoristoveteen ennen kuin ehdimme matkaan.

 Valitettavasti tämä kuva on niin feikki kuin voi olla, koska ME emme ole kyseisessä veneessä. Säätiedotus lupasi suurta kastumisvaaraa kameralleni, joten jätin sen haikein mielin autoon.

 Elämä häikäisee, rillit päähän. 

 Työnsimme nokamme myös puutarhaan, josta löysimme vihreän vehreän aarteen. Torey ja Kyle pääsivät jopa koskettamaan sitä! Amazing! 

"Intiaanit hiipii, vartijoina käy. Sotahuuto kiirii, vaikkei ketään näy. Viiuviiuvihhihhi.."

 Yellowstone-joella vietetyn päivän jälkeen päätimme vielä pulahtaa Hot Springs:lla - toki ilman rannekkeita. Syypäänä Kyle, joka on asunut lapsuutensa näillä seuduilla.

 Our tiny turtle got hungry! 

Sitten hypätkäämme seuraavalle sivulle, sunnuntaihin ja Tex Willerin pariin. Muistattehan kaikki Little Bighornin taistelun? Kenraali Custerin johtaman ratsuväkirykmentin täytellisen tuhon, kun inkkarit voitti sata nolla? Tänään vierailimme kyseisellä taistelutantereella. Vaikka en mikään hirvee historiafani olekaan, niin tämä paikka kannatti katsastaa. Kiitos vilkkaan mielikuvitukseni, melkein haistoin veren, hien, kauhun ja pelon kuuman syyskuun auringon alla ja kuvittelin sotilaat ja inkkarit hevosineen ratsastamaan pitkin kumpuilevaa maastoa. Tavoitteena vain tappaa. Hui. 

 Istuva härkä, Hullu Hevonen ja Gall johtivat siouxien, cheyennien ja arapahojen joukkoa. 

Sankarin arvon kalastellut kenraali George Armstrong Custer. 

“Oh, say! can you see by the dawn's early light 

What so proudly we hailed at the twilight's last gleaming; 

Whose broad stripes and bright stars, through the perilous fight, 

O'er the ramparts we watched were so gallantly streaming? 

And the rocket's red glare, the bombs bursting in air, 

Gave proof through the night that our flag was still there: 

Oh, say! does that star-spangled banner yet wave 

O'er the land of the free and the home of the brave?”

 Jenkit, rakkaat, niin isänmaallisia henkeen ja vereen. 

Minä kun aina luulin, että inkkarit ansaitsivat voittonsa... Mutta jenkit on jenkkejä. Tai valkoiset valkoisia. LOLLIPOPPI!

 Istuva härkä (hauskaa, miten nää kaikki nimet kuulostaa nii tutuilta !)

 ja Istuva possu.

 Little Bighorn Battlefield kiertueen jälkeen päädyimme Yellowstone River -puistoon burgerille.

... ja uittamaan varpaita joessa.

 ...ja tsiikailemaan kotikaupunkiamme Billingsia. Life is beautiful. 

PS. Plus juuri 1,45 min lankutus takana kera armaiden kämppisteni.
PPS. Totean, että lankutus on paljon rankempaa seurassa, jossa pitää nauraa vatsa kippuralla samalla kuin lankuttaa. Phewwwwwww..!