Canoeing Trip in Missouri River

Neljän päivän syysloma kului aurinkoisissa ajatuksissa Missouri-joella. Sadan kilometrin melontamatkalla sydän hyppi ylös ja alas, vasemmalle ja oikealla - raukkapieni ei onnessaan tiennyt mihin päin asettua.

Meidän omaperäiseen pikkutiimiimme kuului mun lisäksi pikkuruinen, suloisen temperamenttinen Giselle, Gisellen poikakaveri suuri David, joka laukoi vitsejä ja piti yllä hauskaa ilmapiiriä, Introvertti Seth, kikattelevan hullunkurinen Zack, reissun suunniteluvastaava, ujon herttainen David nro 2 sekä matkan järjestäjä, paljon kokenut, oman tien kulkija Tim.

 "...kuljettu on vuoret, laaksot maan, 

sinne kaipaat, sen kulkisit uudestaan, 

siellä tähdetkin kauneimmin sammuu.." (Cuulas)

 Sinistäkin sinisempänä hohtava taivas,

auringon lämpimät säteet nenänpäällä,

 ruskan väreissä loistavat heinät ja yksinäiset lehtipuut,

jokea suojelevat vuoret,

pienet suloiset saarekkeet,

viekkaat karikot joen syleilyssä,

villilampaat vuoren rinteellä,

lehmien ammunta,

lintujen viserrys,

tähtien tuike yötaivaalla,

kojoottien ulvonta pimeydessä,

"tämän hetken tahtoisin 

tallettaa,

kun on hiljaa taivas maa" (Cuulas)

"palelitko illoin vai aamuisin, 

näitkö polkusi kauniina silloinkin

näitkö yössä sen yöttömän hehkun?" (Cuulas)

"Aina kaipaa ihmistä ihminen,

minä jostain tiedän sen" (Cuulas)

Päivän melontaosuuden jälkeen purimme kanootit tavaroista ja kannoimme ne kulloisenkiin leirintäpaikkaamme. Sitten oli vuorossa telttojen pystyttäminen ja päivällisen kokkaus. Kokkaus ja siivousvuorot oli jaettu aina kahden retkeläisen kesken. Sillä aikaa kun kokkausvuorossa olevat tekivät ruokaa, me muut keräilimme puita leirinuotioon ja sahat ja kirveet olivat kovassa käytössä. Hämmästelin, miten paljon iloa tuommoinenkin pikku askare voi tuottaa! Yhdessä puuhastelu on vaan niin mukavaa! 

WC-reissut olivat mitä mielenkiintoisempia. Kakat piti kerätä pusseihin ja kuljettaa mukanamme ämpärissä. Tein havainnoin, että suomalainen voitti amerikkalaiset aineenvaihduntanopeudessa sata nolla. 

psssst! Bongaa kakkaämpäri kuavasta! 

Illalla yritimme pysyä hereillä leirinuotiolla vaahtokarkkien voimalla, kunnes kuukahdimme telttoihin rättiväsyneinä. Palelemisen sijaan, hikoilin valtavan paksussa makkarissani. Ihanaa! 

Viimeisenä iltana kerroin tarinoita reissuistani Intiassa ja Ghanassa ja David säikäytti meidät karmivalla kummistusstoorillaan, jonka jälkeen  minä, tunnettu pönttöfani, jouduin lähtemään  "vessaan", joka oli kaukana leiripaikasta - kaukana pimeässä, puiden katveessa. Yritin pysyä tyynenä, mutta kun kojootit alkoivat ulvomaan mielestäni liian lähellä vessaa tuli kakalle nopea stoppi ja jaloille vauhtia.

"Ota omppu partneri!"

" This is yummy!"

Team work!

Niin kuin kaikki retkeilijät, vaeltajat ja kaikenmaailman kulkurit, ovat usein todenneetkin: jokainen luonnossa eletty hetki on niin viattoman yksinkertainen. Ilman ylimääräisiä ajatuksia. Rauhallinen mieli. Typerä hymy huulilla. 

Kanootti lipuu veden päällä, melat työntävät venettä eteenpäin. Välillä pysähdytään vain ihailemaan syksyn väriloistoa, tyhjennetään snacks-pussia. Vatsan kurniessa ohjataan kanootit rantaan ja nautitaan lounasta villilampaiden varjelevan katseen alla. Me naiset uskauaudumme myös pulahtamaan lokakuisen hyiseen jokiveteen, ilman kirkumisia.

Thanks everyone!