Kouluhommat ovat nyt sievässä pienessä paketissa ja kuorrutettu punaisilla rusetilla. Oisinkohan ikinä pienessä mielessäni osannut kuvitella, että syyslukukausi täällä Rocky Mountain Collegessa lentäisi näin nopeaa ohitse. Vaikka kuinka yritin pyristellä aikaa vastaan, koulu loppui tänään. Varmaan ensimmäistä kertaa elämäni aikana toivoin, ettei joululoma vielä alkaisi. Ettei vielä tarvitsis sanoa hyvästejä, Ettei vielä olisi aika itkeä.
Viimeiset päivät ovat olleet ihan mahtavia, virtaa ja tekemistä on riittänyt aamuvarhaisesta iltaan asti ja hetkeäkään en vaihtaisi pois. Tai no, ollaampa rehellisiä - ei noita esseitä tuu kyllä ikävä.
Muun muassa meillä oli kaikkien vaihtarien kesken päivällinen Indian Grillillä ja sain siellä ensimmäisen joululahjani:
Tässäpä tämä soma myssyni kera rakkaan vaihtariyliopistoni karhulogon. Rocky Rocks!
Ski Trip to Big Sky oli varmasti yks parhaista lukukauden reissuista. Kalliovuorista taisin unelmoida jo Suomessa ja sinne sitten lopulta pääsinkin lautailemaan. Jotenkin oli niin käsittämätöntä, että miten tästäkin unelmasta tuli totta. En edes ymmärräkään miten onnekas oon ollut. Tuntuu, että kaikki, mistä haaveilin toteutui niin moninkertaisesti, että suu ammottaa vain auki - eikä sanoja tuu.
Aurinko sädehti yhdessä meidän riemun kanssa, vauhdin hurma oli sanoinkuvaamaton. En tiedä mille mittakaavalle Big Sky sijoittuu Alppeihin verrattuna, mutta ehkä nyt ymmärrän vähän paremmin, miten hienoa ois päästä joskus vielä Alppeja valloittamaan. Noin 9 km on kuulemma pisin rinne tuolla. Taukoja ei paljon raskinut pitää, että ehti nauttia joka minuutista.
Jouluavajaiset Red Lodgessa. Tuuli tunki kylmiä käsiään luihin ja ytimiin saakka, mutta yhteinen pizzaillallinen, ystävän käsikoukku, jouluvalot, ihmisvilinä, ja jouluinen tunnelma lämmittivät senkin edestä. Kyllä minä niin rakastan joulua ja etenkin sen odotusta!
Pienen yliopiston etuihin kuuluu kaikenlaisen hauskuuden järjestäminen. Viimeisellä koeviikolla meitä on hemmoteltu ilmaisilla hieronnoilla (it felt so good!), koiraterapialla (koiria saa paijailla, jotta ressi lieventyisi) ja ilmaisilla jouluherkuilla.
Vaikka en koskaan päässyt ala-asteella veirailemaan (koska jätin sen liian viimetippaan..), pääsin sen sijaan viettämään toisen hauskan illan partiolaispoikien kanssa. Siellä me yhdessä istuttiin ringissä ja jaettiin joulumuistoja ja perinteitä - suomalainen joulusauna herätti hilpeyttä.
Kultaisia lapsia.
Tämän pienen luontohirmun kanssa kävimme vielä eilen Cave Parkissa kiipeilemässä ja luontoa ihastelemassa.
Yks ehkä hauskimmista tapauksista oli ninjaottelu luolassa. Kyle halus välttämättä haastaa mut ninjataisteluun - ja vahingossa mäiskäsin häntä suoraan poskelle. Nauramatta en pystynyt olla, mutta I felt soooooo sorry..!
Kyle totesi mulle suomeksi translattuna: "jos oisin kaupunkilainen sanoisin että mee hoitoon, mutta koska en oo, sanon että oot ihan huikee ku raaputat tolla kivellä sun polven kohalla olevaa reikää". En tiiä hiffasitteko yhtään, mutta mun mielestä tää oli yks parhaista kuvauksista, minkälainen juntti-ihminen on ja miten toinen juntti-ihminen ymmärtää tämän elämän kauneuden. :D
Yksi suurimmista rakkauteni kohteista, on ollut Outdoor Rec. täällä. Tämä taho on siis järjestäny nämä kaikki mahtavat reissut luontoon ja vieläpä ilmaiseksi. Sain kutsun päivälliselle henkilökunnan kanssa, vaikka henkilökuntaa en valitettavasti olekaan. Thai-ruoka maistui hyvylylle ja en tiiä, miks mutta mun ainainen wc-tarve oli yleisenä naurunaiheena. Njaah.
Sinne se Rocky Bear jäi tuijottelemaan.
Käsittämättömän kiitollinen on olo.
Vaikka on joskus ehkä epäsopivaa hehkuttaa omaa onnellisuutta suomalaisella mentaliteetilla, mutta minä haluan sanoa siltikin, että tämä on ollut niin hirvittävän onnellinen syksy elämässäni.
Ehkä tulin kieltä opiskelemaan, mutta ihmiset ne on merkannu eniten. Kaikki on ollut niin hyviä mulle, että itkettää ja naurattaa yhtä aikaa. Järjestivät ylläriläksiäisetkin.
Tulin pitämään myös hauskaa, ja sitä on riittänyt. Yhtään päivää en muista, että olis mutrusuulla joutunut kulkemaan aamusta iltaan. Oon oppinut että oon pohjimmiltaan aika yksinkertainen ihminen. Hymy ja "how are you" riittää monesti karkottamaan negatiiviset ajatukset.
Kotoinen pieni yliopisto oli juuri mulle niin täydellinen koti. Ja kaiken kirjavat luonto- ja liikuntaaktiviteetit mun unelmien täyttymys.
Hyvästien sanomiselle ei ole ikinä oikeaa aikaa. Mutta toisaalta, olen lohduttanut itseäni, että olen vain onnekas, että oon saanu tavata ihmisiä, joille on vaikea sanoa hyvästit.
Kuka tietää, vaikka saan vieraita vielä Suomeenkin joskus.
Nyt istun Billingsin lentokentällä ja kohta kone lähtee Minnesotaan päin. Ihanaa mennä viettämään joulua ensimmäisen jenkkiperheeni kanssa!
Haluan vielä, sanoa kaikille teille, jotka miettivät vaihtoon lähtöä, että menkää!
Menkää ihmeessä!
Se voi olla ihan hurjanhauskaa! Ja Montanan Rocky Mountain College kannattee laittaa listalle ykköseksi ;) - sanoo puolueellinen.
Nämä runot siskoni lähettivät mulle kortteihin kirjailtuna ja ne kuvaavat jotenkin hyvin tätä vaihtokautta, että jaan ne vielä teidän kanssanne:
Jätä yksi kortti hihaan
Jätä yksi ovi raolleen
Jätä pullon pohjalle tilkkanen
Jätä tuoksu yöksi tyynyliinaan
Jätä nauru kansoittamaan
yksinäinen huone.
Jätä joitain pientä
ja kevyttä
kasvamaan järkyttävän suureksi
Jätä niin paljon itsestäsi
ettet emää koskaan
ole kokonainen ilman sitä
(Tommy Tabermann)
Tanssi
elämässäsi,
tanssi
ystäväni.
Kohoa arjen
ylle,
antaudu elämän
syleilylle.
Tanssi
elämässäsi,
tanssi
ystäväni.
Unelmiasi
kohti lennellen,
kuuntele
säveltä sydämen.
(Noora
Västinen)
