tiistai 15. joulukuuta 2015

Rakkaita terkkuja Minnesodasta


Viikonloppu vierähti Annella ja Kevinillä Cokatossa, Minnesotassa. Heidän perheensä oli kasvanut kahdella ihanalla tytöllä, Aspen ja Tyra nimeltään. Kaikista vaikeistakin tunnemyrskyistä huolimatta, arvostan ystäväni Annen valtavan suurta sydäntä ja halua ottaa kaksi sijaislasta asumaan kotiinsa. 


Meillä oli tyttöjen kanssa oma speciaali ilta, kun Anne & Kevin olivat deittailemassa lauantaina. Leivoimme pippareita (jotka vähän öh paloivat), soitimme joululauluja huilulla ja nokkiksella ja opettelimme suomen kielen fraaseja. 

 Vähän reppanoitahan näistä tuli. 

Vaikka oli niin ihana nähdä rakasta ystävää pitkästä aikaa ja tutustua näihin kultaisiin pikkutyttöihin, oli silti itku kurkussa viikonlopun aikana. 
On aina niin vaikee ymmärtää, miksi viattomat lapset joutuu kärsimään tämän maailman pahuudesta. 
Erityisen vaikeaa on nähdä se ihan silmien alla ja tuntea lapset, jotka kärsivät. 


 Surullisuus vaihtui nopeasti yltäkylläiseen ilomyrskyyn kun ikioma jenkkiperheeni otti vastaan niin lämpimin halauksin. Aina se vähän mietityttää, miten sitä sulautuu toisten perheisiin, kun vierailevana tähtenä hyppelee kyläpaikasta toiseen.
Mutta voi, niin turhaa kyllä Muhosten suhteen mietiskelin moisia. 
Ihan pääpyörällä oon ollu täällä. Nii rakkaita nämä lapset mulle.
Elämäni ensimmäinen joulusukkakin oli valmiiksi ripustettu mua varten. 


Lilia 7 v. Tänä aamuna neiti sanoi mulle, että sillä on vähän noloa kerrottavaa. Hän jatkoi, että mää ehkä saattasin haluta kattoo muualle, kun hän ilmaisee asiansa. Oli kuulemma kertonu saman jutun äitillensäkin. 
"I wanna kiss you."

Lisäksi neitokainen kysyi multa, kun oltiin shoppailemassa, että 
milloin minä saan vauvan. 
Sanoin, että nyt ei ainakaan oo vauvaa mahassa. Lisäsin, että mun täytys eka mennä naimsiin myöskin.

Lilia kuitenkin ratkaisi pulman:
Hän selitti kirkkain silmin, että voin saada vauvan, vaikka en olekaan naimisissa.
- Koska Jumala voi antaa mulle vauvan (kuin Marialle aikoinaan) 
Ei siis mitääm kiirettä naimsiin. :D 

Hänen mielestään, en näytä yhtään siltä Empalta, jonka kuvaa hän pitää pöydällään. 
Ja arvatkaa miksi?
Koska Empalla ei oo enää semmosta hyppyriä päässä :D 
Hiustyylit muuttuu. 



Windsor 11 v.  Edelleen samanlainen rakas luontopiiperö. Tänä aamuna kaveri tuli herättää mut katsomaan peuroja ulos. 
Sano, että hän vois tulla Suomeen mulle suomipojaksi joksikin aikaa. 


Jett 3v & Lewis 6v. Nokankaivuun ja pelejen maailmassa. 
Niin pellejä kavereita kyllä molemmat.
Sketsejä esittävät kuin ammatilaiset. 




Ollaan pelattu katulätkää ja korista, käyty shoppaileen, hengailtu ja iloittu toisten seurasta. 
Lilia kyselee joka päivä, että kuin monta yötä vielä oon. 
Mun pitäs kuulemma olla paljon kauemmin. 


Niin onnellinen tästä perheestäni.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti