Syksyn sävelten helliessä

"Aamun kirpeä ilma ihana, hengityskin huuruaa.

Sen tuoksu raikas, nenänpäätä kutittaa.

Aamu kasteessa, valon säteet kimaltaa ja usva syliin sulkee kulkijaa.

On ilo ruskapuiden noiden, kauniista väriloistosta.

Kulkiessa katsellessa, kauneutta ihaillessa, 

Ei ikävä kesää muista"

Minun hassu mieleni haluaa nyt ylistää kaikkea ihanuutta ympärilläni. Kutsun teidätkin mukaan kehumiskekkereille!  ;)

Tänä aamuna kikattelin Kikan ääniviesteille ja hörpin kuumaa kahvia. Vaikka nauramme eri kellonaikaan, eri mantereilla, nauramme täsmälleen samalle jutulle. Nauru aamu seitsemältä antaa koko päivälle kantavan voiman! 

Viljan antama, syksyn väreistä kudottu huivi kerää kehuja ihmisiltä. Huivi lämmittää kantajaa ja ystävän ajatteleminen sydäntä. Vaikka en olekaan se paras yhteydenpitäjä, vaikka en ikävöisikään Suomeen, te kaikki rakkaat kuljette aina ajatuksissani mukana. 

Sain enkun esseestä 96/100 points. Super surprised and proud of myself! Proffan erityiset kehut saivat vaihtarin virnistelemään.

Ensimmäinen esitelmä takana (juurikin hehkuttamastani lankkuhaasteesta!) ja sain jopa luokan nauramaan kaksi kertaa! Muah muah, ite asiassa oma hömelön hassu aksenttini tekee minusta hauskan tapauksen toisinaan...

Pitkän viikonloppureissun jälkeen arki tuntuu hirvittävän mukavalta. Hyvä on olla takas kotikolossani ja nähdä tuttuja naamoja. Kämppikset kertoivat jopa ikävöineensä suomijunttia. 

Terveystiedon online-kurssilla vastaukseni oli nostettu esimerkkivastaukseksi for grade A. Lisää itseluottamusta kurssejen kanssa taiteiluun!

Tuntuu, että joka kerta kävellessäni kampuksen läpi, pääni pyörii ihastuksesta. Ruskan värjäämä lehtimatto. Syksyn oma suloinen tuoksu. Keskenään kisailevat oravat. Auringon valaisema taivas. Vastaan tulevien ihmisten hymyt. Hetket tuntuvat hetkiltä, joissa olen oikeasti läsnä. 

Kämppisten avuliaisuus tekee maailmasta paremman paikan. Eilen illalla kiemurreltiin kaikki naurusta, kun luettiin mun esseetä läpi  - osa sanavalinnoista oli hieman hykerryttäviä. Annoin palkaksi selkähieronnat jokaiselle, ja he vakuuttuivat hierontataidoistani niin, että pelkään tämän tulevan tavaksi. Sain tavata  Cassandran vanhemmat eilen, ja en enää ihmettele mistä ystäväni herttaisuus ja äidillisyys on peräisin. Sain myös kuulla kivisiä polkuja toisen kämppikseni elämäntarinasta, ja jäin ihailemaan, miten uskomattoman sinnikäästi hän oli selvinnyt elämässä eteenpäin. Jokaisella meistä on oma tarinamme, joka tekee meistä ainutlaatuisen ihmisen. Kovankin kuoren alla sykkii niin usein mitä kultaisin sydän. Kunpa jaksaisimme vain aina nähdä vaivaa ja kurkistaa tuon kuoren alle...

Ruokailuhetket ajan kanssa pitäisi olla lakiin kirjattuja. Niiden lisäksi nautin yhteisistä urheiluhetkistä uusien kavereideni kanssa. Lankkuhaaste selätttiin menestyksellä ja uutta haastetta ollaan aloittelemassa. Salitreenitkin ovat hauskoja, kun huhkitaan yhdessä. Kiipeilyhallin tunnelma on ainutlaatuinen ja pihapelit saavat sisäisen lapsen valloilleen. 

Luonnon kauneus puhuttelee ja valaa uskomatonta voimaansa munhun joka viikonloppu. Oon aina tiennyt, että luonto on tärkeä osa identiteettiäni, mutta täällä oon vasta kunnolla ymmärtänyt, miten valtava vaikutus sillä on! Yhdessä liikkuminen, milloin pyöräillen, vaeltaen, kiipeillen tai kajakoiden, luonnon omassa maailmassa on jotakin, joka parantaa ja hellii. Tavalla, jota on vaikea ymmärtää. 

Ensi keskiviikkona oon lähdössä neljän päivän kanoottireissulle Missouri joelle. En meinaa pysyä pöksyissäni, sillä reissu kuulostaa niin unelmaisen mansikkaiselta. 

Onnellisena.