In Canada

"Tänään sillä

oli prinsessahame,

ja jalassa

eripari villasukat.

Sillä oli kukkia

hiuksissa, 

ja se hymyili

kauniimmin kuin

koskaan.

Ihmettelin mihin

se oli jättänyt siipensä.

Se näyttää keijulta, 

ja tuoksuu vaniljalta.

Sen hiuksissa on tähtipölyä, ja

sinistä kultaa.

Se on keiju, jota rakastan."

Kerrankin asutaan tarpeeksi lähellä toisiamme. Kymmenen tuntia autossa ei ole mitään siihen verrattuna, että yleensä välissämme on valtameri loputon. Melkein ääneen ihmettelen, miten mulle on suotu niin rakkaat kummitytöt? Sädehtivät, pienet prinsessat, jotka pursuaa iloa ja elinvoimaa ympärilleen. Kanadassa asuvaan Selinaankin sain nyt tutustua paremmin. Rakastuin tuohon hihittelevään, aurinkoiseen keijukaiseen, joka niin sujuvasti surffaili suomen ja enkun välillä.

Tämä koti tuntui kodilta. Sieltä löytyi onnellisia ihmisiä ja rakkautta. 

"Lapsen tie on aamun tie, 

aurinko loistaa sen yllä.

Minne se kulkee, minne se vie?

Outoa se vielä on kyllä.

Kukkien valkoiset tähdet,  

hauraat siniset kellot, 

laihoa tuoksuvat pellot,

kysyvät: minne lähdet?"

(Niilo Rauhala)