Anteeksi viikonloppupainotteisuus, mutta rakastan viikonloppuja. ;)
Kohti uusia seikkailuja matkamme käy !
"So READY" huusivat tiput ja kipusivat veneseen.
James-merenneito päätti pulahtaa jo kirkkaaseen vuoristoveteen ennen kuin ehdimme matkaan.
Elämä häikäisee, rillit päähän.
Työnsimme nokamme myös puutarhaan, josta löysimme vihreän vehreän aarteen. Torey ja Kyle pääsivät jopa koskettamaan sitä! Amazing!
"Intiaanit hiipii, vartijoina käy. Sotahuuto kiirii, vaikkei ketään näy. Viiuviiuvihhihhi.."
Our tiny turtle got hungry!
Sitten hypätkäämme seuraavalle sivulle, sunnuntaihin ja Tex Willerin pariin. Muistattehan kaikki Little Bighornin taistelun? Kenraali Custerin johtaman ratsuväkirykmentin täytellisen tuhon, kun inkkarit voitti sata nolla? Tänään vierailimme kyseisellä taistelutantereella. Vaikka en mikään hirvee historiafani olekaan, niin tämä paikka kannatti katsastaa. Kiitos vilkkaan mielikuvitukseni, melkein haistoin veren, hien, kauhun ja pelon kuuman syyskuun auringon alla ja kuvittelin sotilaat ja inkkarit hevosineen ratsastamaan pitkin kumpuilevaa maastoa. Tavoitteena vain tappaa. Hui.
Istuva härkä, Hullu Hevonen ja Gall johtivat siouxien, cheyennien ja arapahojen joukkoa.
Sankarin arvon kalastellut kenraali George Armstrong Custer.
 |
“Oh, say! can you see by the dawn's early light
What so proudly we hailed at the twilight's last gleaming;
Whose broad stripes and bright stars, through the perilous fight,
O'er the ramparts we watched were so gallantly streaming?
And the rocket's red glare, the bombs bursting in air,
Gave proof through the night that our flag was still there:
Oh, say! does that star-spangled banner yet wave
O'er the land of the free and the home of the brave?”
|
Jenkit, rakkaat, niin isänmaallisia henkeen ja vereen.
Minä kun aina luulin, että inkkarit ansaitsivat voittonsa... Mutta jenkit on jenkkejä. Tai valkoiset valkoisia. LOLLIPOPPI!
Istuva härkä (hauskaa, miten nää kaikki nimet kuulostaa nii tutuilta !)
ja Istuva possu.
... ja uittamaan varpaita joessa.
...ja tsiikailemaan kotikaupunkiamme Billingsia. Life is beautiful.
PS. Plus juuri 1,45 min lankutus takana kera armaiden kämppisteni.
PPS. Totean, että lankutus on paljon rankempaa seurassa, jossa pitää nauraa vatsa kippuralla samalla kuin lankuttaa. Phewwwwwww..!
PPS. Totean, että lankutus on paljon rankempaa seurassa, jossa pitää nauraa vatsa kippuralla samalla kuin lankuttaa. Phewwwwwww..!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti