Ma olen niin onnellinen, etta alku taalla Rocky Mountain Collegessa on ollut bueno!
Tama voi olla sita paljonpuhuttua honeymoonia ja uutuudeen viehatysta, whatsoever, mutta eiko ole silti ihanaa, ettei tarvi itkea aitia iltaisin?
Vuorokauden mittainen 'lentomaratooni' valilaskuineen sujui yllattavan kivuttomasti myos. Mietin juuri ennen koneeseen astumista, etta minkalainen on paras mahdollinen vierustoveri lentokoneessa. Puhelias, muttei liian puhelias? Huomaavainen, muttei holhoava? Mies vai nainen?
Kahdella ekalla lennolla tosiaan sain istua saksalaisten valissa ja jalleen kerran sain todeta, etta saksalaisilla ja suomalaisilla synkkaa! Ainakin mun tapauksessa. Aika kului jopa rattoisasti.
This is my college. (Kuvat on kaikki, pahoitteluni, googlesta, koska adapterini ei toimi)
Pieni, vanha, viihtyisa ja jotenkin kodikas. Kaikki yliopiston rakennukset sijaitsevat melko lahekkain toisiaan kampusalueella, jossa on myos opiskelija-asuntolat.
Ihmiset saa mut hymyilemaan taalla. Jollain lailla tuli semmonen "back to home" fiilis, kun palas takas jenkkikulttuuriin. Pinnallista tai ei, mutta en ikina oo ymmartany tai tule ymmartamaan, mita haittaa on hymyilemisesta tai ystavallisyydesta. Se kuuluisa hymy on sama kaikilla kielilla.
Ensinnakin meidan international advisor, Amber, on aivan mahtava tyyppi! Heti hanet tavattuaan tuli semmonen olo, etta kaikki jarjestyy ja musta pidetaan kylla taalla huolta. Toiseksi voitin lotossa tai toisin sanoen sain mielettomat kamppikset! Meita asuu siis nelja tyttoa samassa solussa ja kaikilla on oma pieni huone.Suomalaisen Amelian (nain on mun nimi kirjoitettu ikkunaamme) lisaksi saanen esitella Casandran Oregonista, Hannan Montanasta ja Daijah'n Californiasta. Casandra on maailman herttaisin ihminen, sydamellinen heppatytto, joka on saanu mut tuntemaan itteni niin tervetulleeksi koko yliopistoon kuin mahdollista. Hanna, tuleva kollegani, on myos erittain ystavallinen tapaus mutta aina menossa, joko toissa tai poikakaverin luona. Daijah, roteva poikatytto bisnespuolelta, sai mut ensin vahan hatkahtamaan seka karskilla olemuksellaan etta vaikeimmalla,supernopealla slangilla ja ramakalla naurulla, mutta pian selvisikin etta olemme erittain hyvaa pataa keskenamme. Daijah nauraa vatsa kipeana koko ajan Amelialle, mutta yhdessa he ovat menossa mm. kickpoxing kurssille.
"Jonain paivana olet pulu, toisena patsas." Kenen lie tama viisaus, mutta kuvastaa hyvin mua taalla. Kurssit ovat olleet paaosin erittain mielenkiintoisia taalla. Mulla on kaksi terveystiedon kurssia, kaksi enkun kurssia ja kaksi liikunnan kurssia. Hyvin pysyn kylla perassa tunneilla ja nain eurooppalaiselta nakokantilta katsottuna vaatimustaso on huomattavasti alhaisempi taalla. Toisaalta koen asian positiivisena, koska vieraalla kielella opiskelu on joka tapauksessa haastavampaa mulle. Valilla niin hykerryttaa tama koulukulttuurikin: muodollisuuksille heipat ja nauru kaikuu usein luokkahuoneessa. Eraalla opettajattarella oli jopa kaksi pienta koiraa tunnilla - rakastavat kuulemma oppilaita. Enkun kurssilla luetaan kirjoja, keskusellaan niista ja toivon mukaan kehitettaan omaa kirjoitustaitoa. Vahan haastavaa, mutta erittain mielenkiintoista! Nyt on menossa Jon Krakauerin kirjoittama kirja Into the Wild. Tanaan kylla vahan pyorittelin silmia, kun kumpikaan ryhmalaisistani ei ollut lukenu kirjaa, mika muutti kirjasta keskustelemisen mun yksinpuheluksi... Ei varmaan mitaan uutta auringon alla.
Liikunnan kurssit, surprisingly, on mun lemppareita. Toinen on naisten voimaharjoittelu -kurssi, mika tarkoittaa kaytannossa sita, etta meilla on kolmen kuukauden ohjelma ja tarkoituksena on pumpata rautaa niin, etta likkojen haba kasvaa. Opettaja on varmaan se kaikista innokkain! Ja sitten viela se mun kalliokiipeilykurssi, jonka takia oon leijunu jo Suomessa. Anteeksi, mutta viela kerran. Aah, lahdetaan syyskuusa viikonlopuksi kiipeilemaan johonki huikeaan mestaan. En edes usko todeksi!
"Ole rohkea. Vaikka et olisikaan, ole olevinasi. Eroa ei kukaan huomaa." Kiitos kaikkien ihanien ihmisten tsemppauksen, olen ollut rohkea ja ollut olevinani. Ruokalassa voi istua yksin, no problems, ja ruokalassa voi menna tuntemattomien ihmisten seuraan, no problems. Taalla yliopistossa ollaan onnekseni kiinnostuneita vaihtareista ja on paassy mukaan eri aktiviteetteihin ja kursseilla loytynyt aina ryhmatyotovereita. Tanaan just hammastelin sita, miten mielenkiintoista on saaha tutustua taalla amerikkalaisiin ympari Amerikkaa. Coloradolaisille ja Minnesotalaisille aina puolivitsilla huikkaan, etta jos kyydissa on tilaa, hyppaan jousille, kun meette kotia pain. Meita vaihtareita on vaan reilu kymmenkunta, paaosa sveduja. Mukavia tyyppeja.
Taalla loytyy kylla urheilumahdollisuuksia. Salille (sis. uima-altaat) 100 metria, loytyy kaikenlaisia kursseja (kuten kickpoxing, bootcamp jne) for free. Paasin beach volleyball joukkueeseen, jossa harrastellaan leikkimielisia turnauksia. Nyt viikonlopuksi ollaan menossa jonnekin vuoristoon mokkeilemaan, ja siella on erilaisia joukkuekilpailuja, vaellusta, tutustelua ja muuta kivaa. Ai niin ja ilmaista ruokaa. Joka on, sanoisinko natisti, etta karmeeta junk foodia koko sana. Saan syoda taalla "ilmaiseksi" niin paljon burgereita ja pizzaa kun sielu sietaa. Mutta lopputulos on se, etta sieluni ei sieda ja vatsani huutaa ruokaa. You know, the real food ...
There was a BEAR! Tormasimme karhuun heti ensimmaisena viikonloppuna, jonka vietimme noin parin tunnin ajomatkan paassa Beartooth nimisessa leirintakeskuksessa. Viikonloppu oli ihan top 10 !
